Tuijan Blogi

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Rockyn Venla mummo kuoli:(((

Sain tietää että Rockyn mummo on kuollut 12 vuoden ikäisenä...itkettää :( Tässä hänelle pieni muistoruno. Ja osanotot Leenalle ja Antille sekä Rockyn sisaruksille ja Keikka äidille:(




Koiran testamentti

Haluan jättää onnellisen kotini, mukavan sänkyni ja pehmeän tyynyni yksinäiselle, ystävää kaipaavalle koiralle.
Hän saa myös leluni ja ruokakuppini.

Haluan antaa hänelle sen rakastavan sylin,
johon olen usein saanut turvallisesti nukahtaa.

Haluan hänen myös saavan tuntea samat hyväilevät
rapsutukset, joista nautin sydämeni kyllyydestä
sekä kuulevan saman rakkauden täyttämän äänen,
jota aina kaipaan sen ollessa muualla.

Hän saakoon myös sen paikan,
joka minulla on jokaisen sydämessä sekä sen
suuren rakkauden, jonka olen saanut osakseni.

Kun jonain päivänä hänetkin on autettava rauhalliseen ja kivuttomaan loppuun tässä maailmassa,
kuten minutkin kerran, toivon hänen saavan kokea sen
samassa hyvässä sylissä,
jossa itsekin kerran siirryn Sateenkaaren maahan.

Kun kuolen, älkää sanoko, ettette milloinkaan ota toista koiraa, koska menetys koskee liikaa.

Etsikää yksinäinen koira ja antakaa hänelle minun paikkani.

Tämä on perintöni.
Rakkaus, jonka teille annan, on kaikki, mitä antaa voin.

Saksankielestä suomentanut Anja Vitakari

4 kommenttia:

  • 6.8.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Voi, miten surullista:(
    Tuo runo on niin kaunis, koskettava, ei sitä ilman kyyneleitä lue:(
    Otan tämän kyllä talteen.

    Osanottoni ja voimahali kaikille Venlaa sureville!

     
  • 7.8.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Todella surullista :(
    Voin ymmärää itkusi Tuija ja ikäVän mielesi. Elämä on luopumista rakkaista lemmikeistämme ja se on suuri suru ja jättää suuren tyhjyyhden ja kaipuun.
    Ihana runo, kyyneleet tulee silmiin !
    Otan lämpimästi osaa ja suuri voimahali kaikille Venlaa sureville !

     
  • 7.8.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Voi miten kaunis runo, kiitos Tuija, en näe edes oikein kirjoittaa kyyneleiltä, vaikka tiesinhän minä että ero oli edessä, mutta kumminkin niin yllättäen ja nopeammin kuin uskoin.
    Kun koiraystävän silmistä sammuu ilo, on aika luopua.
    Muistelen sitä pientä karvapalloa jota kävimme katsomassa Pärnussa, viisiviikkoista, jota emme silloin saaneet mukaan. Pentua joka toi paljon iloa elämäämme, ihana luonteinen, peloton reipas collietyttö.
    Voimakkaan emoviettisenä omi omakseen myös laumaamme muuttaneen saksanpaimenenpennun ja säilytti auktoriteettinsa ja lauman muiden koirien kunnioituksen loppuun saakka.

     
  • 7.8.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

    Huomenta kaikille
    Minustakin tuo runo on kaunis ja laitoin sen silloin kanssa kun Rita colliemme kuoli,aina itkettää kun sen luen:( Voi Venlaa mutta olihan toisella ikääkin ja on saanut elämänsä viettää hyvässä kodissa! Onneksi teillä on muitakin koiria niin koti ei tunnu ihan tyhjältä vaikka ikävä onkin.
    Tässä aamlenkillä näin kanssa vanhan collien,takajalat ei enää pitänyt ja rouvan piti nostaa koira kävelyasentoon:(
    Sitä kun menettää oman lemmikin niin tietysti sitä suree ja tulee mieleen kaikki muistot.
    Elämä jatkuu. T, Tuija ja Rocky

     

Lähetä kommentti

<< Etusivu